perjantai 26. huhtikuuta 2013

Saaja: Ystävä, Osoitteena: Taivas.

Hei ystäväni ,

On yö , enkä saa unta muistellessani sinua . Silmiä kirvelee ja pala on kurkussa .
Ajattelin , että kirjoitan sinulle , olkoon se viimeinen kirje nippuun , jäähyväiset .

Muistan kuinka viimeisinä kertoina puhuimme siitä , kuinka kuoleman jälkeen ihmiset tuovat esiin vain hyviä asioita , mielestäsi se oli tekopyhää . Niin se ei kuitenkaan ole , monista erimielisyyksistä ja riidoista huolimatta
muistan sinussa paljon hyvää , ja huonot asiat vain pyyhkiytyvät pois.

Sinä olit persoona , joka herätti mielipitetä . Sinä olit persoona , joka teki paljon ja antoi paljon .
Kovan ulkokuoren alla oli hyvä sydän , Välittävä sydän.

Yhteisiä muistoja on monen vuoden takaa paljon , niitä vaalin ja kannan omassa sydämessäni .
Tilanteet jotka joskus olivat merkityksettömiä , saavat nyt täysin uuden merkityksen .
Vaikkakin se , kun muutama kesä sitten istuttiin autossa paossa rankkasadetta ,
sade ei loppunut , mutta sanoit että "ei meitä sokerista oo tehty , nyt mennään".
Kuitenkin kun hyppäsit autosta , juoksit pihan keskelle vaunun katoksen alle , totesit ettei tuosta hullukaan juokse . Siinä sitten seistiin ja sadetta pidettiin niin kauan kuin sitä kesti .
Voi , kuinka tuokin hetki saa nyt toivomaan , että sen voisi elää uudelleen .

Muistan hetket kun tapasimme ensimmäisen kerran , irokeesitukka , värjätyt farkut ja kova ääni ! 
Autossa etupenkin paikka oli aina sinun , siihen asti , kunnes "luovutit" paikan raskaana olevalle .
Mutta ainoastaan sen takia , että raskaana oleva on niin lihava , ettei mahdu takapenkille . 

Kaksi kovaäänistä persoonaa yhdessä sai monet riidat ja erimielisyydet aikaiseksi , mutta myös monet unohtumattomat keskustelut . Niin monet kerrat sanoit , ettet enään koskaan tule takaisin , kuitenkin aina tulit.

Kerran sanoit , ettet tykkää jauhelihakastikkeesta , niimpä päivänä kun olit meillä terassi-talkoissa , 
päätin , että nyt sitä sitten syödään ! Kynsin ja hampain totesit , että hyvää on ,
 mutta kellekkään ei saa kertoa , että sanoit niin .
Meille toit omaa leipomaa pullaa maistiaisiksi , kun minä en sitä osannut tehdä . Nyt kai minäkin voin kertoa , ettet sinäkään , ainakaan sillä kertaa . Muistot saavat hymyilemään tässä surunkin hetkellä ,
 mutta myös itkemään , koska uusia muistoja ei enään voi saada . On vaalittava vain menneitä asioita .

Kirjeet joita kirjoitit , on minulla vieläkin tallessa . Lahjat jotka annoit lapsillemme heidän synnyttyä , on vieläkin tallessa . Joulukortti , jonka piirsit , on sekin tallessa .
 Karhu jonka meille teit , seisoo tienvieressä muistuttamassa sinusta .

Olet sydämessäni aina.

Lepää rauhassa ystäväni <3

2 kommenttia: